Kuuntelin taannoin Don Huonojen kappaletta Näkymättömään kaupunkiin. Kappaleessa lauletaan allegorioiden avulla menetyksistä ja uudesta mahdollisuudesta. Minä kuitenkin harhauduin sivupoluille silloin, kun kuulin sanat
hei vieläkö muistat kun ensi kerran saavuttiin
läpi palavan maan näkymättömään kaupunkiin
hei vieläkö muistat mihin silloin uskottiin
kun tie löydettiin näkymättömään kaupunkiin
--
on kaupunki raunioina ja talot poltettu maan tasalle
silti näetkö sen mitä katsomaan palasimme
Muistin hetken jotain siitä, mitä oli olla Jehovan todistajana keskustelemassa maailmanlopusta ja "uudesta asiainjärjestelmästä".
En koskaan varsinaisesti pelännyt Harmagedonia ja maailmanloppua. Syy siihen lienee ollut se, että uskoni ei ollut erityisen luja. Muistan kuitenkin, miten monet lähipiiriini kuuluvat Jehovan todistajat pohtivat, millä tavoin "vanha asiainjärjestelmä loppuisi" ja mitä sitten seuraisi.
Kaiken hävitys mainittiin useita kertoja. Vartiotorni-seuran kirjallisuuden kuvituksessa on runsaasti tuhoa kuvaavia aiheita. Tuhoa mietittiin muutenkin. "Kirkot kaatuu ja ämmät kirkuu", tavattiin sanoa kotiseudullani Harmagedonista puhuttaessa.
Nämä teemat nousivat mieleeni vasta Don Huonoja kuunnellessani. Onneksi minun ei tarvitse elää yhteisössä, jossa mietitään toistuvasti sitä, miten ja milloin maailmanloppu koittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi. Pyydän kuitenkin kaikkia kommentoijia kunnioittamaan toisiaan. Saarnaaminen on kiellettyä. Asiattomuudet poistetaan.