Minä en ole niin sanottu "syntymäjehovantodistaja", mutten toisaalta "käännynnäinenkään". Minut kastettiin kristillisesti alle kuukauden ikäisenä vauvana. Olen kuitenkin kasvanut Jehovan todistajaksi.
En muista juuri mitään kristillistä lapsuudestani, ellei seurakunnan päiväkerhoon liittyviä hataria muistikuvia oteta huomioon. Vanhempani kastettiin Jehovan todistajien seurakunnan jäseniksi silloin, kun olin alle kouluikäinen.
Luullakseni minulle opetettiin jo pikkulapsena - myös silloin, kun vanhempani vielä kuuluivat kirkkoon - että on olemassa Jumala. Jehovan todistajien seurakuntaan liityttyään vanhempani alkoivat opettaa minulle Jehova-nimisestä Jumalasta. Sain Kirjani Raamatun kertomukset -nimisen teoksen.
Lapsi uskoo Jumalaan, jos hänen vanhempansa opettavat Jumalan olemassaolosta. Minä uskoin Jumalan olemassaoloon vielä teini-ikäisenä.
Jossain vaiheessa aloin kuitenkin epäillä Jehovan todistajien opetuksia. Jumalasta alkoi tulla minulle Jehovan todistajien äänitorvi, persoonaton komentaja ja rankaisija. Jumalan nimessä kiellettiin ja käskettiin kokouksissa, kirjallisuudessa ja kotona.
Lopulta en enää uskonut Jumalaan. Uskoni kuoli jo ennen kuin täytin 20 vuotta. Jehovan todistajista erottuani olin ateisti.
Jehovan todistajien uskonto vaikutti varsin kielteisesti uskonnollisuutta ja uskontoa kohtaan kokemiini tunteisiin. Vasta vuosia myöhemmin löysin kristillisen vakaumuksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi. Pyydän kuitenkin kaikkia kommentoijia kunnioittamaan toisiaan. Saarnaaminen on kiellettyä. Asiattomuudet poistetaan.