Kävin peruskoulun ala-asteen 1980-luvulla. Olin kouluni ensimmäinen Jehovan todistaja -oppilas. Opettajani ei ollut erityisen myötämielinen vanhempieni uskontokuntaa kohtaan. Vasta aikuisena ymmärsin, että "erilainen" oppilas oli ehkä vaikea kohdata.
Nykyään Suomeen saapuu yhä enemmän uusia asukkaita ulkomailta. Monissa kouluissa pohditaan sitä, miten uudeksi haasteeksi koettu "monikulttuurisuus" voitaisiin kohdata erityisesti silloin, kun oppilas ei ole kristitty. Puhutaan herkästi "yleisuskonnosta" ja "vähemmistöuskonnosta" ja niin edelleen. Joka tapauksessa on hyvä, että vähemmistöjen oikeuksia ajetaan laajemminkin.
Jehovan todistaja -lapsuuden kasvaneena ja vähemmistössä eläneenä en ymmärrä, miksi muiden kulttuurien kohtaaminen on joillekin niin vaikeaa. En ymmärrä sitäkään, miksi nyt vasta aletaan puhua vähemmistöistä kouluissa. Me viime vuosituhannen Jehovan todistaja -lapset olimme uskonnollinen vähemmistö, jonka oikeuksista kukaan yhteisön ulkopuolinen ei ollut kiinnostunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on kommenttiystävällinen blogi. Pyydän kuitenkin kaikkia kommentoijia kunnioittamaan toisiaan. Saarnaaminen on kiellettyä. Asiattomuudet poistetaan.