Kun lähipiiri hylkää

Jehovan todistajat opettavat, että eronneiden tai erotettujen perheenjäsenten, ystävien ja sukulaisten karttaminen on "rakkaudellista". Karttamisella tarkoitetaan käytännössä hylkäämistä, sillä entiseen Jehovan todistajaan ei saa pitää yhteyttä. Näin katkaistaan vanhempien, lapsien, ystävien ja sukulaisten suhteet. Ainoa poikkeus on pakottava syy, esimerkiksi omaisen sairastuminen tai kuolema.

Entinen Jehovan todistaja menettää eittämättä lähipiirinsä. Monelle jo pelkkä ajatus siitä on niin ahdistava, että Jehovan todistaja jää yhteisöön eikä uskalla erota todistajista.

En tiedä, paljonko tällaisia epäröijiä ja sosiaalisista syistä Jehovan todistajina olevia on olemassa. Luullakseni heitä on paljon. Myös minä olin aikoinaan sellainen. Olen myöhemmin oppinut tuntemaan paljon lisää kaltaisiani.

Menetin ydinperheeni uskonnolle. Menetys ei oikeastaan tapahtunut kymmenen vuotta sitten, vaan jo paljon aiemmin, lapsuudessani, kun vanhempani päättivät lähteä mukaan Jehovan todistajien toimintaan. Lopullinen siteiden katkaiseminen tapahtui erottuani Jehovan todistajista.

Monikulttuurinen Suomi

Kävin peruskoulun ala-asteen 1980-luvulla. Olin kouluni ensimmäinen Jehovan todistaja -oppilas. Opettajani ei ollut erityisen myötämielinen vanhempieni uskontokuntaa kohtaan. Vasta aikuisena ymmärsin, että "erilainen" oppilas oli ehkä vaikea kohdata.

Nykyään Suomeen saapuu yhä enemmän uusia asukkaita ulkomailta. Monissa kouluissa pohditaan sitä, miten uudeksi haasteeksi koettu "monikulttuurisuus" voitaisiin kohdata erityisesti silloin, kun oppilas ei ole kristitty. Puhutaan herkästi "yleisuskonnosta" ja "vähemmistöuskonnosta" ja niin edelleen. Joka tapauksessa on hyvä, että vähemmistöjen oikeuksia ajetaan laajemminkin.

Jehovan todistaja -lapsuuden kasvaneena ja vähemmistössä eläneenä en ymmärrä, miksi muiden kulttuurien kohtaaminen on joillekin niin vaikeaa. En ymmärrä sitäkään, miksi nyt vasta aletaan puhua vähemmistöistä kouluissa. Me viime vuosituhannen Jehovan todistaja -lapset olimme uskonnollinen vähemmistö, jonka oikeuksista kukaan yhteisön ulkopuolinen ei ollut kiinnostunut.

Uskon kuolema

Minä en ole niin sanottu "syntymäjehovantodistaja", mutten toisaalta "käännynnäinenkään". Minut kastettiin kristillisesti alle kuukauden ikäisenä vauvana. Olen kuitenkin kasvanut Jehovan todistajaksi.

En muista juuri mitään kristillistä lapsuudestani, ellei seurakunnan päiväkerhoon liittyviä hataria muistikuvia oteta huomioon. Vanhempani kastettiin Jehovan todistajien seurakunnan jäseniksi silloin, kun olin alle kouluikäinen.

Luullakseni minulle opetettiin jo pikkulapsena - myös silloin, kun vanhempani vielä kuuluivat kirkkoon - että on olemassa Jumala. Jehovan todistajien seurakuntaan liityttyään vanhempani alkoivat opettaa minulle Jehova-nimisestä Jumalasta. Sain Kirjani Raamatun kertomukset -nimisen teoksen.

Lapsi uskoo Jumalaan, jos hänen vanhempansa opettavat Jumalan olemassaolosta. Minä uskoin Jumalan olemassaoloon vielä teini-ikäisenä.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin epäillä Jehovan todistajien opetuksia. Jumalasta alkoi tulla minulle Jehovan todistajien äänitorvi, persoonaton komentaja ja rankaisija. Jumalan nimessä kiellettiin ja käskettiin kokouksissa, kirjallisuudessa ja kotona.

Lopulta en enää uskonut Jumalaan. Uskoni kuoli jo ennen kuin täytin 20 vuotta. Jehovan todistajista erottuani olin ateisti.

Jehovan todistajien uskonto vaikutti varsin kielteisesti uskonnollisuutta ja uskontoa kohtaan kokemiini tunteisiin. Vasta vuosia myöhemmin löysin kristillisen vakaumuksen.

Kulttuurijehovantodistajat

Jehovan todistajat antavat mielellään itsestään kuvan järjestönä, jossa kaikki ovat hartaita uskovia. Kun Jehovan todistajiin tutustuu henkilökohtaisesti huomaa, että totuus järjestöstä saattaakin olla toinen.

Jehovan todistajien keskuudessa on ihmisiä, jotka pysyvät jäseninä sen vuoksi, että he haluavat olla yhteydessä muihin todistajiin. He eivät välttämättä ole kovin kiinnostuneita siitä, mitä Vartiotorni-seura opettaa.

Pääasia "kulttuurijehovantodistajille" on, että he saavat olla omiensa joukossa. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, kuten paineita kaksoiselämään tai sisäisiä ristiriitoja. Osa kuitenkin saattaa vain ummistaa silmänsä ongelmilta. Sopeutuminen voi olla ainoa keino silloin, kun toinen vaihtoehto olisi erottaminen ja yksinäisyys.

Tällaisia Jehovan todistajia kutsutaan usein "kulttuurijehovantodistajiksi". "Kulttuurijehovantodistajien" asemaa ja määrää ei tunnusteta julkisesti. Jehovan todistajille voisi olla yllätys huomata, miten paljon heidän joukoissaan on "hengailijoita".

Minäkin olin vuosia "kulttuurijehovantodistaja". Uskoin naiivisti olevani ainutlaatuinen. Tilanne muuttui, kun tapasin toisenlaisen "hengailijan". Kaksi vuotta sen jälkeen olin entinen Jehovan todistaja.

Maailmanlopun biisi

Kuuntelin taannoin Don Huonojen kappaletta Näkymättömään kaupunkiin. Kappaleessa lauletaan allegorioiden avulla menetyksistä ja uudesta mahdollisuudesta. Minä kuitenkin harhauduin sivupoluille silloin, kun kuulin sanat

hei vieläkö muistat kun ensi kerran saavuttiin
läpi palavan maan näkymättömään kaupunkiin
hei vieläkö muistat mihin silloin uskottiin
kun tie löydettiin näkymättömään kaupunkiin
--
on kaupunki raunioina ja talot poltettu maan tasalle
silti näetkö sen mitä katsomaan palasimme

Muistin hetken jotain siitä, mitä oli olla Jehovan todistajana keskustelemassa maailmanlopusta ja "uudesta asiainjärjestelmästä".

En koskaan varsinaisesti pelännyt Harmagedonia ja maailmanloppua. Syy siihen lienee ollut se, että uskoni ei ollut erityisen luja. Muistan kuitenkin, miten monet lähipiiriini kuuluvat Jehovan todistajat pohtivat, millä tavoin "vanha asiainjärjestelmä loppuisi" ja mitä sitten seuraisi.

Kaiken hävitys mainittiin useita kertoja. Vartiotorni-seuran kirjallisuuden kuvituksessa on runsaasti tuhoa kuvaavia aiheita. Tuhoa mietittiin muutenkin. "Kirkot kaatuu ja ämmät kirkuu", tavattiin sanoa kotiseudullani Harmagedonista puhuttaessa.

Nämä teemat nousivat mieleeni vasta Don Huonoja kuunnellessani. Onneksi minun ei tarvitse elää yhteisössä, jossa mietitään toistuvasti sitä, miten ja milloin maailmanloppu koittaa.