Pakkonaisellisuus

Näin kesäisin muistelen usein kokemuksiani piirikonventeista. Ne olivat useita päiviä kestäneitä kokoontumisia. Niihin pukeuduttiin mahdollisimman hyvin. Osa konventtien "ohjelmaa" oli muiden katseleminen.

Minä en kai koskaan ollut tavallinen Jehovan todistaja -nainen, joka piti pukeutumisesta ja laittautumisesta. Minä inhosin hameita, meikkejä ja koruja. Toki pukeuduin itsekin toisinaan näyttävästi. Kuitenkin pidin vaatteita univormuina, asuina joita käytin siksi, että olin Jehovan todistaja enkä siksi, että olisin halunnut.

Eroni jälkeisinä vuosina en suostunut pukemaan päälleni hametta enkä oikeastaan edes halunnut näyttää leimallisesti naiselta. Halusin olla sukupuoleton. Vasta viime vuosina olen alkanut käyttää vapaaehtoisesti hameita, joskus mielellänikin. En enää koe pukevani päälleni Jehovan todistaja-naisen asua vaan olevani oma itseni.

Miksi nyt?

Olen ollut entinen Jehovan todistaja melkein vuosikymmenen. Olen kirjoittanut satoja viestejä keskustelupalstoille ja käynyt vertaistukitapaamisissa. Kävin läpi terapian. En ole kuitenkaan blogannut aiemmin.

Luulen bloggaamisen liittyvän siihen pitkään prosessiini, jonka minun on ollut pakko käydä läpi sen jälkeen, kun on erosin Jehovan todistajista. Shokin, epätietoisuuden, raivon, surun ja muiden tunteiden jälkeen tulee lopulta käsittelyvaihe. Käsittelyvaiheeni taitaa olla jo aika pitkällä. Lopultakin haluan ja kykenen käsittelemään elämääni ja tunteitani julkisesti, blogissa. En aio romauttaa luurankoja kaapeista, vaan yritän olla muille hyödyksi.

On jo vaikea muistaa

Valitsin blogini ensimmäiseksi taustaksi goottihenkisen ja synkän pohjan. Katselin hetken pohjaa ja tajusin, että se ei voi sopia tämän blogin tyyliin eikä tarkoitukseen.

Jehovan todistajana en olisi edes ajatellut goottityyliä. Nyt oli toisin. Jostain syystä en kykene enää eläytymään Jehovan todistajien mielenmaisemaan. Aika kuluu, ja minä muutun sen mukana.

Kesällä kymmenen vuotta sitten

Kesällä 1999 olin vielä Jehovan todistaja. Se oli minun viimeinen kesäni Jehovan todistajana. Vietin sen itsekseni, ilman "ystävien" seuraa. Vähitellen tajusin ajautuneeni ulos Jehovan todistajista. Hengellisesti olin tehnyt sen jo vuosia sitten. Lopulta tajusin sen, ja huomasin olevani henkisesti entinen Jehovan todistaja.